Näkökulmia valmistelutyön etenemisestä

julkaisuMuutosblogi tarjoaa muutosjohtajien sekä muiden Uudenmaan valmistelutyöhön osallistuvien päivänpolttavia pohdintoja.

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!



18.4.2018

BLOGI | Uusimaa – Vastuullinen uudistuja

Kimmo Kiljunen

Labyrintti

Uudellamaalla ollaan toteuttamassa maakuntahallinnon historian suurinta muutosta. Maakuntaliiton puitteissa on tehty hyvää valmistelutyötä. Minua on kuitenkin maakuntaliiton hallituksen jäsenenä huolettanut yksi, perustavaa laatua oleva kysymys. Kuinka päätöksenteko tapahtuu edustuksellisessa demokratiassamme?

Poliittisen elimen on aina pidettävä huoli siitä, ettei se menetä otettaan päätöksenteosta. Usein virkamiesvalmistelu, kuinka laadukasta se sitten onkaan, saattaa ohjailla liiaksi sisältöjä.  

Maakuntaliiton hallituksessa soteuudistusta ja maakuntastrategiaa esitelleet virkamiehet ovat tehneet huolellista ja asiantuntevaa työtä. On kuitenkin hyvä tiedostaa virkavalmistelun näkökulma. Tyypillisesti hallitsevana on yksi, standardiksi vakiintunut lähestymistapa, ja se määrää valmistelun kielen.

Käsitteiden käyttö on valtaa. Esimerkkinä olkoon termi ”heikko huoltosuhde”. Se on poikkeuksellisen huono, jopa ikäihmisiä leimaava sosioekonominen muuttuja, ja kuitenkin niin vahvasti valmistelua ohjaava taustaoletus. 

Soteuudistuksessa puhumme julkisesta palvelusta. Jatkossa sen tuloksellisuutta mietitään ensi sijassa toiminnan taloudellisuuden ja tehokkuuden kannalta. ”Sosiaalinen liikelaitos”, jo termi viittaa ei-julkiseen palveluun, onnistuu toiminnassaan, jos se onnistuu säästämään.

Talouskuriajattelu on tämän päivän mantra, kun aikaisemmin julkisten palvelujen tehtävänä oli tasoittaa sosiaalisia eroja ja luoda mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tänä päivänä onnistumista ei mitata ensi sijassa vaikuttavuuden ja laadun näkökulmasta, soten tapauksessa ihmisten terveydentilasta, vaan kuvitellaan, että raha on paras konsultti.

lainausmerkki harmaa
Kuvitellaan, että raha paras konsultti.


Uusimaa, jonka terveystaso on Suomen maakunnista Ahvenanmaan jälkeen paras, on tuotetun palvelun taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta heikoilla. Miksi? Siksi, että esimerkiksi erikoissairaanhoidossa se vastaa valtakunnallisesti erityisen vaikeista potilaista tai harjoittaa kliinisen toiminnan ohella koulutusta ja tutkimustyötä.

Nyt meille kerrotaan, että jatkossa, soteuudistuksen jälkeen sosiaalisen liikelaitoksen johdon tuloksellisuutta mitataan ensi sijassa taloustehokkuuden näkökulmasta. Toiminto siis tulee olemaan kilpailukykyistä ja onnistunutta, kunhan vähennetään tutkimuksen, koulutuksen ja erityishoidon osuutta. Tätäkö me poliitikot haluamme? 

On erikoista, että Uusimaa, joka sosiaalisilta hyvinvointi-indikaattoreiltaan on Euroopan 257 alueesta seitsemänneksi paras, valitsee itselleen strategiseksi tunnuksekseen ”Rohkea uudistuja”. Uusimaa on tällä hetkellä Euroopan (itse asiassa koko maailman) sotepalvelujen osalta ehdotonta huippua. Kun tämä on tilanne, niin rohkean, rakenteisiin puuttuvan uudistamisen sijasta tarvitaan pikemminkin varovaisuutta ja rohkeutta uskaltaa puolustaa luotua järjestelmää. Siksi Uudenmaan tavoitteeksi pitäisi asettaa rohkean uudistujan sijasta ”vastuullinen uudistuja”.

Me puhumme ”hallitusta rakennemuutoksesta”, ”arvojohtamisesta”, ”rohkeasta uudistumisesta” jne. avaamatta mikä on arvojen, muutoksen tai uudistumisen sisältö. Tällä kertaa me sisällön tiedämme. Kyse on sosiaali- ja terveyspalvelujen altistamisesta palvelumarkkinoille. Meille päättäjille olisi jäämässä vaihtoehdoksi pohtia kuinka tuo Suomen historian merkittävin yksityistämisprosessi toteutetaan hallitusti.

lainausmerkki harmaaJokaisen terveys on yhtä arvokas.


Tällainen lähestymistapa jättää vähän tilaa näkökulmalle, joka kyseenalaistaa julkisten terveyspalvelujen markkinaehtoistamisen. Ei ideologisista, vaan palvelun yhdenvertaisen saavutettavuuden ja vaikuttavuuden syistä. Jokaisen terveys on yhtä arvokas.

Suomessa on kansainvälisissä vertailuissa yksi maailman laadukkaimmista ja kustannustehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä. Tätä me olemme rohkeasti uudistamassa. Mihin suuntaan? Sellaisiin markkinaehtoisiin järjestelyihin, joista muut haluavat pois, ja ovat vain ihaillen katsoneet maailman laadukkainta palvelumallia, pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Tätä me olemme nyt ”rohkeasti” purkamassa.

Pelkoni on, että otamme vakavaa taka-askelta – ja kuorrutamme tekomme taloushallinnonkielellä ”tulosjohtamisesta” ja ”tehokkuudesta”, ellemme sitten eufemismilla ”valinnanvapaus”. Se, mistä me poliitikot nyt valmistelukoneiston ohjeistamana keskustelemme, on kuinka hallitusti tämä julkisen palvelujärjestelmän purku tehdään.

Palvelun järjestäjä ja tuottaja halutaan erottaa, asiakassetelit halutaan ottaa käyttöön, luoda henkilökohtainen budjetointi jne. jotta yksityinen, markkinaehtoinen tuotantomalli voi asteittain vallata julkisen (verovaroin subventoidun) palvelun. Ei pohdita, mitä julkinen hyödyke tai julkinen palvelu käsitteellisesti tarkoittaa.

Jos/kun palvelun järjestäjä ja tuottaja halutaan erottaa toisistaan, niin kuinka ja millä tavoin julkinen, yhteisen vastuun periaate kyettäisiin sosiaali- ja terveyspalveluissa säilyttämään. Tähän liittyviä vaihtoehtoisia malleja haluaisin valmistelukoneiston päätöksentekijöille tuottavan.

Toivottavasti me emme jatkossa joudu kantapään kautta kokemaan, että Uusimaa, ”rohkea uudistuja” putoaa seitsemänneltä sijalta sadanneksi Euroopan maakuntien välisessä sosiaalisen hyvinvoinnin indeksivertailussa.


Kimmo Kiljunen

Maakuntahallituksen jäsen, Vantaa, sd.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi