Muutosblogi

Blogi tarjoaa muutosjohtajien sekä muiden Uudenmaan valmistelutyöhön osallistuvien päivänpolttavia pohdintoja.

Vakiokirjoittajat ovat

  • Markus Sovala, maakuntauudistuksen muutosjohtaja
  • Timo Aronkytö, sote-uudistuksen muutosjohtaja

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!

Markus Sovalaja Timo Aronkytö. Kuva Anni Levonen


12.4.2017

BLOGI | Ajetaanko valinnanvapauden toteuttamisessa käärmettä pyssyyn?

Markus Sovala

Sairaalassa. Kuva ALEdellisessä blogissani arvioin, että hallituksen välikysymysvastauksessa tekemät linjaukset niin sanotun suoran valinnan toteuttamisen aikatauluista ovat sellaiset, että niiden kanssa voi elää. Esitykseen sisältyvä kahden vuoden siirtymäaika sote-keskusten palvelutuotannon aloittamiseen todennäköisesti riittää Uudellamaalla.

Tiistaina 11.4.2017 valtakunnallisessa muutosjohtajakokouksessa saimme vahvistuksen aikataulusta. Maakunnan on syyskuussa 2018 esitettävä suunnitelma valinnanvapauden toteuttamiseksi ja sen yhteydessä haettava lykkäystä toteuttamiselle.

Uskon, että sellainen hakemus syntyy Uudellamaalla yhtenä uuden maakunnan ensimmäisistä sote-palvelutuotannon sisältöön liittyvistä ratkaisuista. Silloin niin julkiset kuin yksityisetkin sote-keskuskeskusyhtiöt aloittavat vuodenvaihteessa 2020/2021.

Tähän saakka kaikki on suhteellisen yksinkertaista. STM:n virkamiesten esityksissä kävi kuitenkin tiistaina ilmi lisää yksityiskohtia hallituksen valinnanvapauslinjauksista – viime viikolla ei ilmeisestikään julkistettu kaikkea sovittua.

Uudet yksityiskohdat eivät tunnu Uudenmaan sote-toteutuksen kannalta mahdottomilta, mutta vaikeuttavat entisestään uudistuksen hahmottamista – sen viestinnästä puhumattakaan. Taas tuli nippu uusia aikarajoja, käsitteitä ja maakunnille asetettavia enemmän tai vähemmän sitovia, vaikeasti ymmärrettäviä ehtoja.

Uudet yksityiskohdat liittyvät kaikki paineeseen aloittaa jokin valinnanvapaudelta edes etäisesti näyttävä toiminta mahdollisimman nopeasti. Blogieni eläinaiheisen vertauskuvaperinteen hengessä voisi jopa kysyä: ajatetaanko nyt käärmettä pyssyyn?

Ensimmäinen, valitettavan sekava vyyhti linjauksia koskettaa valinnanvapauden pilottitoimintaa. Lyhyesti sanottuna: ideana on tarjota halukkaille maakunnille mahdollisuus aloittaa valinnanvapaus jo keväällä 2018. Pilottitoiminnan luvan ehtona on 80 prosentin väestökattavuus maakunnassa. Joillain ehdoilla ilmeisesti myös 50 prosenttia voisi riittää.

Koska sitoviin päätöksiin pystyvää maakuntaa ei pilottitoiminnan alkuun mennessä olisi, piloteista pitäisi päättää kunnissa. Tähän saakka Uusimaa 2019 -hankkeessa on ollut yhteisenä lähtökohtana, että kunnat eivät lähde perustamaan sote-keskusyhtiöitä maakunnan puolesta. Pilottitoimintaluvan hakeminen edellyttäisi, että kunnat olisivat valmiit pyörtämään linjauksen alkukesään mennessä niin, että hakemus voitaisiin kesän aikana valmistella ja jättää alkusyksystä STM:lle.

Kuntien näkökulmasta pikapäätökset yhtiöittämisestä, siihen liittyvistä pääomituksista sekä YT-menettelyjen aloittamisesta 2018 olisivat haastavia, koska yhtiöt siirtyisivät jo 2019 maakunnalle. On muistettava, että yhtiöitettävä volyymi olisi Uudellamaalla noin miljardin euron liikevaihto ja 7 000 työntekijää.

Kuntien näkökulman lisäksi on huomioitava toiminnallinen ja taloudellinen tosiseikka: hyvinkään toimivaa terveyskeskusta ei muutamassa hetkessä muuteta kannattavaksi liiketoiminnaksi. Yhtiömuotoinen, kilpailukykyinen julkinen sote-keskus pystytään luomaan, mutta ei ensi vuoden alkuun mennessä.

Näissä argumenteissamme ei ole mitään uutta, mutta hallituksen linjauksen jälkeen ne tulevat uudelleen ajankohtaisiksi.

Yhteen vetäen voi todeta, että hallituksen pilottitoimintaa koskeva linjaus ei vaikuta sote-keskusten toteuttamisaikatauluun Uudellamaalla, koska pilottitoiminnan aloittaminen 2018 ei ole realistinen vaihtoehto.

Toinen valinnanvapauden toteuttamista koskeva linjaus on sen sijaan mahdollisesti merkityksellinen Uudellamaalla. Jos maakunta saa sote-keskusten perustamiseen lykkäyksen vuoteen 2021 saakka, sen tulee tarjota heti vuoden 2019 perustason sote-palveluissa riittävä määrä asiakasseteleitä. Hallituksen linjauksen mukaan riittävänä pidetään määrää, joka on 15 prosenttia nykyisistä perustason menoista.

Jos 15 prosentin vaatimus koskee kaikkia sote-palveluita, se lienee Uudellamaalla merkityksetön, kun yksityisen palvelutuotannon osuus ylittää jo nyt tämän raja-arvon. Jos linjauksella sen sijaan luodaan pakkoa laajentaa asiakassetelin käyttöalaa esimerkiksi sote-keskuksille aikanaan siirtyviin palveluihin, syntyy potentiaalisesti iso rahoitusaukko. Lisääntyvää asiakassetelimenoa ei pystytä ilman valtion rahoitusta mitenkään kattamaan vuonna 2019.

Tämän vaatimuksen luonteesta on saatava nopeasti selkeä vastaus. Lainvalmistelua koskee aivan perustavaa laatua oleva vaatimus taloudellisten vaikutusten arvioinnista. Viimeistään eduskunta tarvitsee tiedon, miten 15 prosentin sääntö vaikuttaa eri maakunnissa. Täyttyykö ehto joka maakunnassa automaattisesti? Ja jos ei, millaiset ovat lisäkustannukset?

On itsestään selvää, että jos asiakasseteleiden käyttöä laajennetaan nopealla aikataululla, tähän löydyttävä valtion kirstusta rahoitus.

Kolmas seikka liittyy myös rahaan. Muutosjohtajakokouksessa luovutettiin STM:lle kaikkien maakuntien yhteinen vetoomus saada lisärahoitusta mahdollisimman nopeasti uudistuksen ja erityisesti sen ICT-menojen rahoitukseen. Muutosjohtajakokouksessa ihmeteltiin ääneen, miten hallitukselta on löytymässä 60 miljoonaa euroa porkkanarahaa edellä kuvattujen valinnanvapauspilottien käyntiin polkaisuun, kun kaikkeen muuhun sote-uudistuksen toteuttamiseen on tähän mennessä varattu paljon vähemmän.

Lopuksi on selvyyden vuoksi on korostettava, että valinnanvapauspilottien toteuttaminen pienemmissä maakunnissa voi olla myös Uudenmaan etu. Tarvitaan kokemuksia, jotta virheet voidaan välttää isommissa ympyröissä.

Pilotit ja niiden erillisrahoitus ei kuitenkaan poista tarvetta varmistaa uudistuksen toteuttamiseen kaikille maakunnille riittävä rahoitus. Uudellamaalla tämän ja ensi vuoden kustannusarvio on nyt lähes 70 miljoonaa euroa, josta suurin osa on ICT-kustannuksia.


Markus Sovala. Kuva Laura SaukkonenMarkus Sovala

maakuntauudistuksen muutosjohtaja

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi